INTEMPESTUS-LARP

Aloittelijaystävällinen liveroolipeli

Maailma

Pelissä eletään vuotta 2020 maailmassa, joka on meille aivan tuttu ja tavallinen, lukuun ottamatta yhtä selittämätöntä asiaa: keskuudessamme elää menneisyydestä kotoisin olevia ihmisiä, ja heitä siirtyy nykyaikaan koko ajan lisää.

Miten kaikki alkoi

Kummallinen aikamatkustusilmiö alkoi noin kymmenen vuotta sitten. Ihmisiä ilmestyi tyhjästä valonvälähdysten saattelemina, oudosti pukeutuneina ja joskus vanhentuneita tai jopa muinaisia kieliä puhuen. Vähitellen saatiin selville, että vastoin kaikkea järkeä kummat tulokkaat olivat siirtyneet menneisyyden eri vuosilta osaamatta itsekään selittää, kuinka se tapahtui. 

Koska aikamatkustus vain jatkui ja tulokkaat aiheuttivat levottomuuksia maailmassa, joka oli heille vieras, koottiin vähitellen järjestelmä tilanteen hallitsemiseksi. Ajastaan siirtyneitä alettiin kutsua menneisiksi ja heidät ohjattiin vastaanottokeskuksiin, joissa opetettiin nyky-yhteiskunnan sääntöjä, sekä puhumaan nykyajan mukaisia kieliä. Kaunis ajatus menneisten integroimisesta osaksi yhteiskuntaa ei ole päässyt täysin toteutumaan, sillä vastaanottokeskukset toimivat haasteellisissa olosuhteissa toisistaan räikeästi poikkeavien maailmankatsomusten ja historiallisten kaunojen kohdatessa. 

Keskusten ulkopuolisessa maailmassa menneiset kohtaavat rajujakin ennakkoluuloja valtaväestöltä. Menneisten syrjintä työn- ja asunnonhaussa on melko ilmeistä ja koska harva heistä tuntee oikeuksiaan nykymaailmassa, töihin päässeiden menneisten olosuhteet ovat usein hyvin hämärät ja jopa ihmiskaupasta puhutaan. Järjestelmä osoittautuu usein tehottomaksi monien menneisten ”unohtuessa” vastaanottokeskuksiin useiksi vuosiksi saamatta todellista apua, eivätkä kaikki menneisetkään ole valmiita luopumaan joistakin asenteistaan ja oppimaan valtavasti uutta ollakseen yhteiskuntakelpoisia.

Mitä aikamatkaamisesta tiedetään?

Aikamatkustajista kaukaisimmat ovat saapuneet esihistoriallisilta ajoilta, lähimmät aivan viimeisimmiltä vuosikymmeniltä. Matkustus tapahtuu ilmeisesti vain ajassa, ei paikassa, sillä menneiset ovat pysyneet aikahypyn aikana lähes samassa sijainnissa. Vahvistetun tiedon mukaan aikamatkustusta tapahtuu vain historiasta nykyhetkeen, sillä tulevaisuudesta takaisinpäin siirtyneitä ei ole tullut vastaan. Monilla matkustamiseen liittyy muistikatkoksia. Toistaiseksi aikamatkustajia ei tunnu yhdistävän mikään, mikä selittäisi juuri heidän valikoitumisensa aikamatkalle.  

Elämä Pemberleyn vastaanottokeskuksessa

Lontoon liepeillä sijaitseva Pemberleyn vastaanottokeskus majoittaa kirjavan joukon menneisiä ja työllistää myös muutamia nykyajan ihmisiä. Britannia ajautui kansainvälisesti eräänlaiseen johtoasemaan aikamatkustusilmiön tutkimuksessa ja menneisten vastaanottamisessa, joten jotkut asukkaat on eri syistä siirretty kotimaidensa vastaanottokeskuksista Pemberleyyn. Keskuksen johto on kuitenkin ollut varsinkin viime aikoina kovin tehotonta, eikä tällä hetkellä juuri kukaan vaikuta olevan asioista vastuussa. 

Juuri aikahypänneet menneiset käyvät aluksi läpi terveystarkastuksen, jossa heidät muun muassa rokotetaan tavallisimpia tauteja vastaan. Tarkastuksista vastaa keskuksen oma lääkäri Claire Fraser. Kaikilta pyritään myös ottamaan verikoe DNA-testausta varten. Britanniassa on meneillään useita tieteellisiä projekteja, joissa pyritään kartoittamaan menneisten perimästä poikkeavuuksia, jotka voisivat tuoda selvyyttä aikamatkustusilmiöön. Meneillään on myös hanke, jonka tarkoituksena on DNA-näytteitä hyväksi käyttäen auttaa menneisiä löytämään muita aikahypänneitä sukulaisiaan. Pemberleyn keskuksella työskentelee tällä hetkellä Catherine Willows, joka on mukana useissa näistä tutkimushankkeista. 

Vastaanottokeskuksilla menneiset osallistuvat erilaisille sopeutuskursseille. Nuorimmat velvoitetaan käymään keskuksen omassa koulussa suorittamassa miltei englantilaista peruskoulua vastaavan oppimäärän. Aikuisille pyritään englannin lisäksi opettamaan nyky-yhteiskunnan perusperiaatteita, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia, mutta myös käytännöllisiä arjen taitoja. Kurssien laatu kuitenkin vaihtelee dramaattisesti, ja monet menneiset ovat vuosienkin jälkeen ulalla monista perusasioista.

Opetuksesta huolimatta keskuksissa asuvia menneisiä pyritään varjelemaan liialliselta tiedolta. Toivona on, että menneiset saataisiin vielä palaamaan omaan aikaansa, ja niinpä liian tarkoilla tiedoilla historian kulusta voisi olla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia. Asukkaiden yhteyksiä ulkomaailmaan rajoitetaan tiukasti, ja esimerkiksi kännyköitä ja tietokoneita ei sallita heidän käyttöönsä. Asukkaat eivät myöskään pääse liikkumaan vapaasti, vaan keskuksen ulkopuolelle järjestetään kaikenlaisia opastettuja retkiä, kuten kaupassa käyntejä ja joukkoliikenteeseen tutustumista.

Yhteishenkeäkin keskukselta löytyy joidenkin asukkaiden kesken – Pemberleyssä kokoontuu raamattupiiri, sotaveteraanirinki ja nuorison ohjausryhmä, joiden ohjaajina on myös menneisiä. 

Politiikkaa ja ajankohtaisia aiheita

Menneispolitiikan keskus on muodostunut Britanniaan ja jotkut ovat siinä hyvinkin aktiivisesti mukana – osa kapinahengellä, osa sovittelevammin. Menneisten asioita näkyvimmin ajaa menneisten perustama Tulevaisuus Nyt -puolue, jolla on viime vuosina ollut jopa pieni edustus parlamentissa. Puolueenkin sisällä on silti vääntöä siitä, mikä menneispolitiikan suunta pitäisi olla: pyrkiä sopeuttamaan menneiset vallitsevaan yhteiskuntaan vai muuttaa käytäntöjä menneisille edullisemmiksi. 

Monet menneiset tosin ovat liittyneet puolueeseen aivan muista syistä kuin kiinnostuksesta politiikkaan. Puolueen jäsenkirja tuo hieman enemmän liikkumisvapauksia, sillä jäsenen on sallittua matkustaa puolueen kokouksiin ja muihin tapahtumiin. 

Tunnelmia Pemberleyssä kiristää puhe uudesta lakiasetuksesta, jonka sävy on monien mielestä menneisvastainen. Jos lakimuutos toteutuisi, kaikki ulkomailta matkustaneet menneiset velvoitettaisiin palaamaan takaisin lähtömaihinsa. Muita päivänpolttavia aiheita ovat kiistelty sponsorisysteemi ja menneisten kansalaisuusstatus. Menneisille ei lähtökohtaisesti myönnetä Iso-Britannian kansalaisuutta, vaan heillä on eräänlainen osittaiset kansalaisvapaudet salliva “oleskeluoikeus”. Menneiset saavat siis äänestää vaaleissa, mutta esimerkiksi heidän liikkumisen vapauttaan rajoitetaan rajusti.

Keskuksista on mahdollista päästä pois esimerkiksi työllistymällä tai, jos on erityisen epätoivoinen, hankkimalla itselleen sponsorin. Sponsorina toimii nykyinen, joka menee virallisesti takuuseen menneisestä, tukee häntä kaikessa mahdollisessa kahden vuoden ajan – ja jolla on huomattavaa valtaa menneisensä asioihin. Sponsoriksi ei pääse kuka tahansa: häneltä vaaditaan esimerkiksi taloudellista vakautta ja tiettyjen kurssien suorittamista. Tehtävään liittyy myös raskasta byrokratiaa, kuten viikottaisia raportteja menneisen edistymisestä. Harva lähteekään sponsoriksi vain hyväntahtoisuuttaan, ja siksi mukana on kahden kuukauden koeaika. Tulevaisuus Nyt -puolue ajaa sponsorisysteemin alasajoa, sillä monien muiden vikojensa lisäksi se altistaa menneisen sponsorinsa hyväksikäytölle.    

Transtemporaalisuus

Menneisten saapuminen on aiheuttanut myös ilmiön, josta puhutaan niin muotivillityksenä, historian romantisointina kuin identiteettikysymyksenäkin. Jotkut nykyajan ihmiset ovat inspiroituneet menneisistä ja alkaneet elää historiallisten aikakausien mukaisesti luopuen esimerkiksi elektroniikasta, moderneista vaatteista ja prosessoidusta ruuasta. He itse sanovat olevansa transtemporaalisia ja löytäneensä vihdoin todellisen identiteettinsä. 

Viimeaikaisia tapahtumia Pemberleyssä

  • Joitain kuukausia sitten viikingit järjestivät keskuksella suuret pidot, joista ei olutta, ruokaa ja vapaata seksiä puuttunut. Monien mieleen on painunut erityisesti Rasputinin täydellinen riehaantuminen, joka johti muun muassa vähäpukeiseen tanssiin pöydällä ruokien lomassa. Keskuksen vartijat joutuivat lopulta hajottamaan pitkälle aamuyöhön jatkuneet pirskeet.
  • Keskuksella on vähänlaisesti tekemistä, joten monet viettävät iltaisin aikaansa porukassa ryypiskellen. Keskukselle onkin muodostunut “salakapakka”, jossa viettävät usein aikaansa ainakin Barney, Porthos, Pullo, Jack, Justin, Ragnar, Aizawa, Brian ja satunnaisesti Fallon. Dwightilla, Rose D.C.:lla ja Georgella oli aiemmin tapana siemailla yhdessä sivistyneemmissä merkeissä, mutta viime aikoina hekin ovat liittyneet salakapakan vierailijakuntaan.
  • Pemberley on kohdannut tavallistakin enemmän ilkivaltaa läheisen kylän asukkaiden taholta. “Sotaveteraanikerho” päätti muutama viikko sitten tarttua toimeen ja aloitti säännöllisen partioinnin keskuksen alueella tihutöiden estämiseksi.
  • Alexander Hamilton on pitänyt näkyviä palopuheita keskuksella ja on onnistunut vetämään puoleensa jonkinlaisen seuraajakunnan. Puheet ovat herättäneet myös paljon kulmien kohottelua, sillä intohimoisen saarnaajan näkemykset menneispolitiikasta tuntuvat käyvän päivä päivältä jyrkemmiksi.
  • Poliittista pöhinää on pitänyt yllä myös Angelica Schuylerin suosittu blogi, jonka kirjoituksissa ruoditaan terävänäköisesti ja -sanaisesti nykyisen menneispolitiikan pulmakohtia. Pemberleyn asukkailla ei pitäisi juuri olla internetyhteyksiä käytettävissään, mutta kummasti monet tuntuvat olevan hyvinkin perillä Angelican kirjoittelusta.
  • Erityisesti keskuksen nuorison keskuudessa on herättänyt levottomuutta huhu, jonka mukaan alaikäisiä menneisiä ruvettaisiin sijoittamaan kiireellisesti vastaanottokeskuksista sijaisperheisiin.